Ryhmämellakka Münchenissä: Kapina osallisuuden ja itsemääräämisen puolesta!

Ryhmämellakka Münchenissä: Kapina osallisuuden ja itsemääräämisen puolesta!

Lauantai-iltapäivänä Münchenin Marienplatz muuttui itsemääräämis- ja vastarinnan vaiheeksi. ”Fringe group riot” – se oli tämän useita satoja ihmisiä kokoontuneen tapahtuman motto, jonka järjesti sitoutunut vammaisten oikeuksia esille tuova ryhmä. Järjestäjä Patricia Koller ei tehnyt mitään puoliksi. Hän taisteli tiensä lavalle sähköpyörätuolillaan ja puhui: "Emme halua sääliä, emme halua enää kysyä, olemme kapinaa!" hän huusi mikrofoniin ja ilmaisi tyytymättömyytensä nykyisten sosiaalisten ja poliittisten olosuhteiden vuoksi.

Rumpuryhmän ja DJ GeorgiaG:n kanssa musiikillista viihdettä tarjonnut tapahtuma tarjosi tilaa myös henkilökohtaisille raporteille. Puheessaan Koller toisti keskeiset teemat: itsemäärääminen, osallistuminen ja saavutettavuus. Heidän kritiikkinsä ei kohdistunut vain sosiaalisiin esteisiin, vaan myös hallitukseen ja vammaisten palveluiden suunniteltuihin leikkauksiin. Monet osallistujat pitivät näitä leikkauksia askeleena taaksepäin tasa-arvoisessa osallistumisessa.

Oikeudellinen kehys

Tapahtuman keskeinen hetki oli vuonna 2006 hyväksytyn YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (UN CRPD) täysimääräinen toimeenpanovaatimus, jonka tavoitteita voidaan pitää myöhässä. Tämä on tärkeä kansainvälinen asiakirja, joka takaa noin miljardille vammaiselle maailmanlaajuisesti taatut oikeudet, mukaan lukien koulutuksen ja esteetön yhteiskunnan. Saksa allekirjoitti sopimuksen 30. maaliskuuta 2007 ja se tuli voimaan tässä maassa 26. maaliskuuta 2009. Tämä aloitti selvän paradigman muutoksen vammaispolitiikassa - pois puutteellisesta lääketieteellisestä ymmärryksestä kohti ihmisoikeuslähestymistapaa, joka tähtää erityisesti vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Liittohallitus on myös käynnistänyt kansallisen toimintasuunnitelman yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamiseksi koulutuksessa ja työssä sekä omaehtoisen osallistumisen mahdollistamiseksi. Vammaisten oikeuksien assosiaatiokomitea perustettiin tarkastelemaan säännöllisesti sopimuksen noudattamista. Mutta kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat jo osoittaneet, täytäntöönpanossa on vielä paljon parantamisen varaa, joten vihreiden nykyisten Euroopan parlamentin jäsenten Patricia Kollerin ja Katrin Langensiepenin vaatimukset ovat aivan liian ymmärrettäviä.

Vetoomus yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että vammaiset tunnustetaan ihmisoikeuksien haltijoiksi. Valtiolla on velvollisuus kunnioittaa, taata ja suojella näitä oikeuksia. Keskeinen kysymys on edelleen: olemmeko yhteiskuntana valmiita ryhtymään tarvittaviin toimiin luodaksemme todella osallistavan yhteiskunnan? Meillä on vielä paljon työtä edessämme. YK:n vammaisyleissopimuksesta ja sen täytäntöönpanosta ei tule tulla itsestäänselvyys vain lainsäädännössä, vaan myös koko yhteiskunnassa.

Nähtäväksi jää, mihin se todellisuudessa menee. Mutta yksi asia on varma: vammaisten ihmisten ääntä ei enää jätetä huomiotta.

Lisätietoja YK:n vammaissopimuksesta ja sen vaikutuksesta Saksan vammaispolitiikkaan löytyy raporteista Eteläsaksalainen sanomalehti, BMAS ja Ihmisoikeusinstituutti.