EU:n maatalousministerit keskustelevat asiakirjojen määräaikojen pidentämisestä

EU:n maatalousministerit keskustelevat asiakirjojen määräaikojen pidentämisestä

Keskustelu kasvinsuojeluaineiden dokumentoinnin tulevista vaatimuksista EU:ssa on kiihtynyt. Voidaan sanoa, että aika on olennaista ja määräaikojen pidentämisestä käydään kamppailua. Tässä vaiheessa Saksalla on ehdotus, joka on myös EU:n maatalousministerien asialistalla. Liittovaltion ministeri Rainer aloitti 18.11.2025 tärkeän keskustelun kasvinsuojeluaineiden eurooppalaisten kirjaamisvaatimusten lykkäämisestä. Erityisen jännittävää on, että tätä asiaa kommentoineesta 13 valtuuskunnasta vaikuttava 12 kannatti Saksan ehdotusta pidentää SAIO-asetuksen mukaisten operatiivisten asiakirjojen vaatimusten siirtymäkautta yhdellä vuodella.

Ehdotuksen mukaan tiedonsiirtovelvollisuus Brysseliin siirretään vuoteen 2029. Keskustelun keskeinen toimija Hansen huomautti, että siirtymäaika on jo olemassa byrokraattisten esteiden helpottamiseksi. Viljelijöiden valmistautuminen tähän asiaan on sitäkin tärkeämpää, sillä 1.1.2026 alkaen uusi kirjaamisalue on pakollinen, vaikka Saksa saattaakin jatkaa määräaikaa toisella vuodella vuoteen 2027 asti. Muutokset johtuvat asetuksen (EU) 1107/2009 67 artiklan mukauttamisesta, jossa kirjataan kasvinsuojeluaineiden käyttötapa.

Uudet vaatimukset

Yhä enemmän huomion kohteena ovat näiden sovellusten dokumentointivaatimukset. Viljelijöiden on 1.1.2026 alkaen säilytettävä asiakirjansa sähköisessä, koneellisesti luettavassa muodossa. Jos jäsenvaltiot todella lykkäävät määräaikaa vuodella, uusi tallenteiden laajuus säilyy edelleen. Viljelijän on säilytettävä kirjanpito paikallisesti, ja ne on pyynnöstä asetettava saataville toimivaltaisilta viranomaisilta, kuten Nordrhein-Westfalenin kasvinsuojeluviranomaiselta. Täytäntöönpanoasetuksessa (EY) N:o 564/2023 asetetaan myös erityisvaatimukset hakemustietojen paikalliselle tallentamiselle.

Toinen näkökohta, joka viljelijöiden tulee pitää mielessä, on se, että hakemustiedot on kirjattava viimeistään 30 päivää käytön jälkeen – tämä on tärkeä asia, jotta byrokraattisiin vaatimuksiin voidaan vastata ajoissa. Nämä kehityssuunnat ovat ratkaisevan tärkeitä paitsi maataloudelle, myös kestävien, ympäristöystävällisten käytäntöjen tukemisen kannalta EU:ssa, tavoitteena kaksinkertaistaa elintarviketuotanto vuoteen 2050 mennessä.

Polku EU:n maatalouspolitiikkaan

EU:lla on edessään suuria haasteita maatalousalalla, olipa kyse ilmastonmuutoksesta, biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä tai maaperän ja veden laadusta. Vastatakseen näihin haasteisiin EU on uudistanut maatalouspolitiikkaansa, mikä ei tarkoita pelkästään tukea viljelijöille, vaan myös uusia mahdollisuuksia ja puiteehtoja. Täällä on laaja valikoima elintarvikkeiden laadusta ja jäljitettävyydestä kauppaan ja myynninedistämiseen. Tavoite on selvä: tukea taloudellisesti viljelijöitä heidän pyrkimyksissään ja samalla edistää ympäristöystävällisiä käytäntöjä.

EU on myös yksi maailman johtavista maataloustuotteiden tuottajista ja viejistä suotuisan ilmastonsa sekä teknisten valmiuksiensa ja tuotteiden laadun ansiosta. Maatalous ja siihen liittyvät alat työllistävät EU:ssa yli 44 miljoonaa työpaikkaa, mikä on merkki alan merkityksestä.

Nähtäväksi jää, tuovatko vaaditut muutokset asiakirjoihin todella helpotusta viljelijöille. Varmaa on kuitenkin se, että kyse ei ole vain sopeutumisesta uusiin säännöksiin, vaan perustavanlaatuisesta nykyaikaistamisesta ja maatalousalan vastuullisuudesta.

Aikana, jolloin elintarviketurvasta on tulossa tärkeämpää kuin koskaan ympäri maailmaa, EU:n ja sen jäsenvaltioiden on jatkettava työskentelyä käsi kädessä löytääkseen pitkän aikavälin ratkaisuja ja vastatakseen tulevaisuuden haasteisiin. Tilanne on edelleen jännittävä ja seuraamme tilanteen kehittymistä tiiviisti.