Hoogleraar vaatii muutosta: Slow Academian aika yliopistossa!

Hoogleraar vaatii muutosta: Slow Academian aika yliopistossa!

Tällä hetkellä akateemisessa maailmassa puhutaan paljon "Slow Academia" -ajatuksesta. Albert Meijer, julkisen innovaation professori, pyysi kiireellisesti pohdiskelemaan sensaatiomaisessa LinkedIn-viestissä. Kuuden kuukauden sapattivapaansa jälkeen hän palasi motivoituneena, mutta joutui nopeasti päivittäisen työtaakan ylikuormitukseen. Sähköpostit, kokoukset ja opiskelijoiden käsikirjoitukset täyttivät hänen päivänsä ja saivat hänet kyseenalaistamaan, onko tämä todella se tila, johon pyrimme akateemisessa elämässä. Hänen postauksessaan Slow Academia -idea sai lähes 1000 tykkäystä ja lukuisia hyväksyviä kommentteja, mikä kuvastaa monien korkeakouluopiskelijoiden tarvetta vähentää painetta ja tehdä työstä akateemisessa ympäristössä kestävää. Hän ei missään tapauksessa halua käynnistää uutta projektia, Meijer väittää välttääkseen lisäpainetta ja toivoo, että hänen ajatuksensa rohkaisevat päättäjiä pohtimaan johtamistyyliään.

Mutta mitä Slow Academia oikeastaan ​​tarkoittaa? Termi ei ole vain vaatimus vähentää työmäärää, vaan myös vaatia syvempää ja harkittua lähestymistapaa akateemiseen työhön. Tätä korostaa myös äskettäin ilmestynyt erikoisnumero ”Philosophy and Theory in Higher Education” -lehdessä, joka käsittelee aihetta monimutkaisesti. Sean Sturmin ja Meijerin yhdessä toimittama painos valaisee hitaan akateemisen monia puolia reflektoivan tilan luomisesta huolehtiviin, pitkäaikaisiin pedagogisiin käytäntöihin, jotka ylittävät perinteisen nopeuden logiikan.

Aiheeseen liittyviä esseitä ja keskusteluja

Tässä erikoisnumerossa julkaistaan ​​erilaisia ​​aiheeseen liittyviä artikkeleita ja esseitä. Tässä on joitain kohokohtia:

• „The University is Slow/er“ – Eine Verteidigung der langsamen Akademie als Teil der Universitätsidentität.
• „Attuning to Absence in the Posthuman University“ – Diskussion über die Bedeutung lebendiger Zukunftsperspektiven.
• „Not at the Same Time“ – Ein Erforschen indigener und gegen-habilitatorischer Zeitlichkeiten.
• „Fostering Socially Just Care in Digital Communities“ – Schaffung von digitalen akademischen Gemeinschaften.
• „Unraveling Knowledge Systems“ – Thematisierung des tiefen Zuhörens in Kunst und Bildung.

Thesis Whisperer -artikkeli käsittelee hitaan akatemian haasteita tuomalla esiin etuoikeudet, jotka ovat usein välttämättömiä menestyäkseen tässä ympäristössä. Vaikka ajatus hitaasta akatemiasta on houkutteleva konsepti arjen paineiden ja vaatimuksien pakoon, kysymys jää siitä, kenellä on varaa tähän ylellisyyteen. Kriitikot varoittavat, että hitauden periaatteet ovat usein vähemmän etuoikeutettujen akateemisten jäsenten harteilla, jotka tuntevat olevansa pakko täyttää nopean tuottavuuden vaatimukset.

Tämä keskustelu on erittäin tärkeä akateemisten laitosten tulevaisuuden kannalta. Voisiko Slow Academia olla vastaus korkeakoulutuksen aggressiivisiin kulttuurisiin paineisiin? Sekä kannattajat että kriitikot tunnustavat, että laadun ja määrän välillä on löydettävä tasapaino kestävän ja tukevan akateemisen ympäristön luomiseksi, jossa sekä nuoret tutkijat että vakiintuneet professorit voivat menestyä.

Slow Academian pohdiskelu voisi paitsi muuttaa akateemista kulttuuria, myös määritellä uudelleen korkeakoulutuksen perusarvot. Kysymys kuuluu, ovatko yliopistojen johtajat halukkaita ottamaan tämän tien ja käynnistämään todellisia muutoksia harmonisemman akateemisen elämän puolesta. Akateemisen maailman tulevaisuus saattaa ehkä odottaa innokkaasti hidasta, harkittua matkaa sen sijaan, että jää nykypäivän huimaavan vauhdin loukkuun.