Kissan voima viittaa Müncheniin Dylanin legendaarisilla äänillä!

Kissan voima viittaa Müncheniin Dylanin legendaarisilla äänillä!

München, Deutschland - Eilen oli erityinen ilta Münchenissä: Chan Marshall, joka tunnetaan paremmin nimellä Cat Power, toisti Bob Dylanin legendaarisen konsertin, joka pidettiin Isarphilharmoniessa vuonna 1966. Tämä tapahtuma ei vain houkutellut Die-Hard Dylan -faneja, vaan myös niitä, jotka näkivät viimeisimmän elämäkuvan "täydellisen tuntemattoman" Cinemassa. Sali oli käytännössä loppuunmyyty ja yleisö kadehti kulttuurisesti värikkäitä sekoituksia.

vihreällä housupukuilla, joka seisoi hänen tyylikkäänsä, Marshall aloitti illan "Hän kuuluu minulle". Häntä seurasi kitaristi Arsun Sorrenti ja Harmonika -pelaaja Aaron Embry. Hänen ulkonäkönsä, joka toi monet legendaariset kappaleet Dylanista jälleen elämään, ei tehnyt aivan ilman henkilökohtaista muistiinpanoa. Tulkintoille on ominaista sielullisempi ääniväri, joka jopa valaisee klassikkoa "aivan kuin nainen".

onnistunut ohjelmisto

jonkin verran epätavanomainen, mutta erittäin houkutteleva Marshallin yhdeksän minuutin monologia "Visions of Johanna", joka antoi yleisölle uuden pääsyn Dylanin monimutkaisiin teksteihin. Suuret tarttuvat kappaleet, kuten "Se on nyt ohi, vauva sininen" kuulosti virkistävästi unikko, kun taas "Desolation Row" oli jälleen kerran keskittynyt monimutkaisena pitkänä runona. Mutta kaikki ei ollut kuuntelijoiden maun mukaan: "Mr. Tamburine Man" oli hiukan väritön verrattuna.

Konsertin hame -osa pääsi ajamiseen "Kerro minulle, äiti" ja tarjoaa faneille tutun tunteen, joka muistuttaa heitä Dylanin muutoksesta folkista rockiin. "Leopard-ihon pillerilaatikon" sekoittava tulkinta Rapid Rocky -versiossa oli illan kohokohta. Ainoa sarjan kansiversio oli "Baby Let Me seurata sinua", joka ilahdutti faneja ja herätti jonkin verran nostalgiaa.

kritiikki ja Outlook

Vaikka ilta tarjosi monia hienoja hetkiä, myös todettiin, että ulkonäön osat näyttivät harjoitetulta. Finaali "kuin rolling kivi" ei antanut tarkalleen yleisön osua sukista, mutta on silti syytä yrittää kuulla Dylanin klassikko taiteilijan henkilökohtaisen linssin kautta. Settlista heijasti kuitenkin ajatuksia siitä, että kissan voima voi jatkaa kansi -iltojen kanssa, kun taas omien kappaleidensa uutta teosta ei pidä huomaamatta.

, kuten Michael Bartle totesi yhdessä hänen radio -ohjelmistaan, kansiversiot eivät ole vain jäljitelmiä, vaan ne tarjoavat käännöksen sukupolvien välillä. Hänen ulkonäkönsä kanssa kissan voima loi enemmän kuin vain kunnianosoituksen Dylanille; Se avaa uuden keskustelun luovista päätöksistä ja vastuusta kehittää edelleen. [Bayern 2] sanoin (https://www.br.de/radio/bayern2/podcasts/cover-me-wie-cat-power-bob-dylan-interpretert-100.html) heijastavat siten dylanien muutosta ja musiikin merkitystä.